Nonottelu on vallannut puheen

Suomen puhekieleen on pesiytynyt salakavalasti ja hyvin tehokkaasti erittäin ärsyttävä piire - ainakin silloin kun sitä rupeaa seuraamaan. Nonottelu. Tuntuu, että puhe alkaa jo ainakin 70-prosenttisesti pikku sanalla joka ei merkitse mitään. Kysymys on siis no-sanasta tai eihän se varsinaisesti ole edes sana, mitään se ei ainakaan tarkoita.

Esimerkiski Ylen radiokanavilla haastateltavat ja useimmiten myös toimittajat aloittavat puheensa no:lla. Tunnissa tällaisen avauksen voi kuulla kymmeniä kertoja. Tv:nkin puolella vaikkapa puoli yhdeksän -uutisissa sellainen suora deskihaastattelu on harvinaisuus, jossa sekä haastateltava että toimittaja eivät nonottelisi. Seuratkaapa. Tai ei ehkä sittenkään, kun sitä rupeaa seuraamaan, se on kuin korvamato, siitä ei pääse rauhaan.

Tästä paahesta ovat ainakin toistaiseksi säästyneet kaikkein ammattimaisimmat puhujat kuten johtavat poliitikkomme. Pysykää lujana - älkää sortuko nonotteluun.

Toisaalta puheen alkuun oli paljon parempia sanoja kuin no. Totuuden nimessä kautta aikain lauseen alussa on käytetty voimasanoja tai muuta sopimatonta.

Mutta vosihan sitä kehitellä jotain uutta. Hoi, hui, hai, jippii, kuis, pöö, kotkot.....

Paavo Rantalainen