Yt voi kerrankin olla mahdollisuus
Kirkkonummen kunnallispolitiikassa elätetään juuri nyt mielenkiintoisimpia aikoja pariin vuosikymmeneen. Keskustelu käy kuumana, välillä menee – kuvaannollisesti – huutamisen puolelle. Kakofonia ei ole kaukana – kukaan ei tässä tilanteessa saa ääntään kunnolla kuuluville.
Kunnan synkästä taloustilanteesta on puhuttu vakavasti ottaen ainakin puoli vuotta. Niin kauan kun puhutaan miljoonista sinne ja tänne, kouriintuntuvuus puutuu. Asia jää kaukaiseksi.
Kunnon pulssi talouskeskusteluun tuli yt-neuvotteluista: kepin nokkaan nostettiin nyt hyvin konkreettinen luku: 150 henkilötyövuotta. Se mielletään 150:ksi eri ihmiseksi, jota se tuskin lopulta tulee tarkoittamaan.
Keskustelu ja väittely nousi ihan toiselle tasolle, kun se kohdistuu nyt itse asiassa suoraan Kirkkonummen suurimpaan yhteisöön eli kunnan henkilöstöön. Heitä on noin 2.400.
Itse yt-neuvotteluista ei ole kovinkaan suurta erimielisyyttä, koska säästämisen tarve kunnan menoissa on yleisesti tunnustettu. Lain mukaan yt-menettely on pakko käydä, kun henkilöstösäästöistä puhutaan ja kunta ei voi merkittävästi säästää ilman että puututaan palkkakuluihin. Toisaalta näinä aikoina joka kolmas kunta Suomessa tekee saman.
Suurin kalabaliikki syntyi yt:n sisällöstä: tarkka luku pöytään ja kuudessa viikossa valmista. Esimerkiksi Inkoossa lähdetään yt-neuvotteluun ilman minkäänlaisia numeerisia tavoitteita. Kysyä tietysti sopii mistä siellä neuvotellaan.
Kunnanhallituksessa oppositio olisi halunnut enemmän aikaa kunnes moni muu asia palvelurakenteesta kunnan kiinteistöjen käyttöön selvitetään.
Joka tapauksessa asia on niin monimuotoinen, että heti alkuun suurella porukalla tästä on vaikea päästä eteenpäin. Näin ollen yt-neuvottelu on myös mahdollisuus, jos siihen lähdetään tosissaan.
Neuvottelupöytään asettuu aika pieni joukko: kunnan puolelta kunnanjohtaja ja hallintojohtaja, työtekijöiden puolelta kuuden ammattijärjestön edustajat.
Jos halua on molemmin puolin, siitä voi syntyä ihan järkevä tulos. Se vaatii, että työntekijät tuovat muitakin esityksiä kuin velanotto, verojenkorotus ja kunnan omaisuuden myynti, ja toisaalta työnantaja kuuntelee ja on valmis miettimään mitä tahansa esitettyjä vaihtoehtoja.
Yt-menettelyä on pidetty yhtä kuin irtisanomismenettelynä. Sitä se tietysti on. Mutta on viime aikoina yksityisellä puolella ollut esimerkkejä, että työntekijätkin ovat olleet suhteellisen tyytyväisiä neuvottelujen tuloksiin.
Mieleen tulee näissä yhteyksissä aina suurin viisaus, joka minun mielestäni on työnantaja-työntekijä –neuvotteluista sanottu. Entinen työmarkkinajohtaja Tapani Kahri on lausahtanut: Ei pilli vihellä, jossa pannussa ei ole tarpeeksi painetta.
Kun painetta on tarpeeksi molemmin puolin: Ideoita syntyy, vastapuolta kuunnellaan herkemmin, kompromisseihin on valmiutta ja lopulta nimet papereihin pyöräytetään. Usein ihan viime hetkillä yösydännä.
Kirkkonummella 17.10.2013
Paavo Rantalainen
(16.10.) K-nummen johto: Säästöt on pakko tehdä nyt
Kommentoi