Presidentin linnankutsu tavoitti kouluterkkarin

Kirkkoharjun koulun terveydenhoitaja Tuula Kuha sai viime kuussa oudon puhelun kesken kokouksen. Soittaja ei sanonut nimeään, mutta tiedusteli osoitetta, johon lähettää kutsun. Muutaman päivän kuluttua posti toi kirjeen tasavallan presidentin kansliasta. Se oli kutsu presidentin itsenäisyyspäiväjuhliin, jotka tällä kertaa vietetään Tampereella.

Kuha muistelee kuukauden takaista soittoa hämmentyneenä.- Taisin olla töykeä kun ei soittaja esittäytynyt. Mitään tällaista en kuitenkaan odottanut, Kuha naurahtaa.

- Mitä presidentille sanotaan, en ole tavannut koskaan. Ajattelin kertoi terveisiä Kirkkonummen kouluterveydenhuollosta.

Kuhan linnankutsu on perua jo viime vuoden tapahtumista. Silloin hänet valittiin Vuoden terveydenhoitajaksi. Tunnustus tuli pitkästä työrupeamasta kouluterveydenhoitajana ja uraauurtavasta tavasta tehdä työtä. Kuha on näkyvästi esillä muun muassa kehittämässä lasten ja nuorten terveysvalistusta Kirkkonummella.

Kuha tähdentää, että hänet on kutsuttu ja hän menee linnanjuhliin edustamaan kouluterveydenhuoltoa ja ylipäätään ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa.

Elämänrytmi – siitä kiinni

Kirkkoharjun yläasteella hän on toiminut terveydenhoitajana vuodesta 1994 lähtien ja sitä ennen muissa terveyspuolen tehtävissä Kirkkonummen kunnalla.

Kuhan mielestä parissakymmenessä vuodessa eivät kouluterveydenhoitajan tehtävät ja haasteet ole juurikaan muuttuneet.

- Ikiaikaiset asiat tässä koko ajan ovat esillä. Ne liittyvät elämisen rytmiin eli kuinka tärkeää on nukkuminen, liikkuminen ja terveellinen syöminen. Näitä lapsille yritetään teroittaa.

Parhaillaan Kirkkonummella on menossa kahden vuoden kampanja, jossa tähdennetään nukkumisen tärkeyttä.

- Nämä ongelmat täällä kyllä näkyvät. Joskus ovella käy oppilaita hakemassa päänsärkylääkettä. Kysyn silloin oppilaalta, onko tässä mitään järkeä, eikö kannattaisi nukkua. Juuri päänsäryllä elimistö ilmoittaa unenpuutteesta.

Yksi asia on Kuhan mielestä ylitse muiden. – Miten tärkeää se olisikaan, että perhe voisi kokoontua yhteiselle aterialle usein. Vanhemmat ja lapset näkisivät livenä toisensa ja vaihdettaisiin kuulumiset. Siinä on aivan eri fiilis, kun tavataan kasvotusten. Oleellista on kokea fyysinen läheisyys.

Tämä on siis arkea, mutta kolmen viikon kuluttua on syytä juhlaan Tampere-talossa. – Piti soittaa oikein presidentinkansliaan. Ei ole puolisoa, kysyin voiko veljen ottaa mukaan. Ei kuulemma käy, joten menen yksin, Kuha kertoo.